Amazonin viidakosta vaihdoimme maisemaa betoniviidakkoon pariksi viikoksi. Ensimmäisen viikon vietimme Perun pääkaupungissa, Limassa. Päädyimme asumaan samaan hostelliin, Inka Frog Bed & Breakfastiin, jossa asuimme jo aiemmin pari päivää lennettyämme Peruun. Tuo majapaikka tuntui jo hieman kodilta, suurelta osin siksi että henkilökunta siellä on niin mahtavaa! Inka Frog sijaitsee Mirafloresin rikkaassa ja hyvämaineisessa kaupunginosassa. Alue on turvallinen ja turistien suosiossa. Se on täynnä kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja kiireisiä ihmisiä. Alue tuntuu itse asiassa hyvin eurooppalaiselta. Mirafloresissa sijaitsee myös yksi Jennin suosikkipaikoista Limassa; Parque Kennedy. Ihmiset ovat jättäneet tuonne keskelle kaupungin vilskettä sijaitsevaan pieneen puistoon kissojansa. Kisut asuvat siis tässä puistossa ja ne nukkuvat puissa ja penkeillä. Jenni tutustui puistossa kisuun, jossa hän epäili asuvan hänen edesmenneen kissansa sielun. Ken tietää?
Pohdiskelimme etukäteen miten ihmeessä saamme aikamme kulumaan Limassa. Meidän oli aiemman suunnitelmamme mukaan tarkoitus viettää Limassa vain muutama päivä ja jatkaa sitten pohjoisemmaksi Huarazin seudulle vaeltamaan viikoksi. Meidän piti kuitenkin laatia aikataulutukset uudelleen, kun lentomme Bogotáan aikaistui, emmekä ehtisikään vaelluksellemme. Aluksi harmitti todella paljon tuo vaellusretken kariutuminen, mutta päätimme olla murehtimatta asiaa liian pitkään ja ottaa Limasta kaiken irti. Päätimme myös pitää hyvällä omallatunnolla muutaman päivän irtioton turistina olemisesta ja hengata kuten hengailemme kotonakin. Ei yhtään Lonely Planetin tai muun matkaoppaan suosittelemaa paikkaa, kokemusta tai turistikohdetta pariin päivään! Löhösimme töllön edessä ilman huonoa omaatuntoa, kävimme aamulenkillä, söimme Mäkissä ja kahvittelimme Starbucksissa, vaeltelimme ostoskeskuksissa ja kävimme treffeillä sekä leffassa. Tai leffa jäi yritykseksi, joskin meistä riippumattomista syistä. Istuimme salissa muutaman muun tyypin kanssa odottelemassa, että Dracula alkaisi. Leffana pyöri kuitenkin kaikkea muu kuin Dracula. Selvisi, että Dracula ei enää pyörinyt kyseisessä teatterissa ollenkaan, mutta tämä tieto ei ollut vielä ehtinyt lippuluukulle saakka.
Limassa on huiman paljon nähtävää ja koettavaa myös turistimielessä ja kaupunki henkii historiaa. Suurkaupunkialueella asuu noin 8,5 miljoonaa ihmistä, joka on lähes kolmasosa Perun koko väestöstä. Kiertelimme Mirafloresin lisäksi Barrancon boheemilla asuinalueella ja tietysti vanhassa, historiallisessa keskustassa. Barranco on aivan ihana, kylämäinen kaupunginosa! Alue henkii seesteisyyttä, boheemisuutta, romantiikkaa ja hyvää fiilistä. Barrancossa jutustelimme erään ranskalaisen reissaritytön kanssa. Ranskatar kertoi olleensa reissussa jo kuusi vuotta... rupesi tämä oma puolen vuoden reissu tuntumaan aika lyhyeltä matkalta.
Vanha keskusta on täynnä historian havinaa. Arkkitehtuuri on vanhaa ja rakennukset täynnä mielettömiä, pieniä yksityiskohtia sekä upeita ovia ja parvekkeita. Vanhassa keskustassa sijaitsevat myös tunnetut turistinähtävyydet kuten mm. pääaukio (Plaza de Armas), San Franciscon luostari, Liman katedraali, Torre Taglen palatsi ja kiinalaiskaupunginosa (Barrio Chino). Käväisimme myös läheisellä kukkulalla, Cerro San Cristobalilla, josta oli hienot näkymät yli kaupungin. Kukkulalle pääsee pikkubussilla, ja ajomatkan aikana tuli myös nähtyä yksi Liman köyhistä lähiöistä. Köyhimmät lähiöt ovat pelkkiä hökkelikyliä vuoren rinteellä. Ja Peru on köyhä! Köyhyyden eri muotoihin törmää Perussa väistämättä, joskin Mirafloresissa tallustellessa tämän hieman unohtaa.
Eksyimme Plaza de Armasilta käveltyämme eräälle asuinalueelle, joka ei enää näyttänyt tai tuntunut kovin turvalliselta kahdelle turistitytölle. Alueen nimeä en tiedä, mutta alue oli itsessään kovin rähjäinen ja likainen. Vastaantulijatkin vaikuttivat jotenkin sekavilta. Törmäsimme onneksemme kahteen partiopoliisiin, jotka lähtivät virkaintoisina saattelemaan meitä takaisin Plaza de Armasille päin. Yhteistä kieltä ei taaskaan ollut, mutta sen verran tajusimme, että he olivat innoissaan kuullessaan olevamme Suomesta. Muutenkin poliisiherrat tuntuivat olevan tyytyväisiä tähän vaativaan virkatehtäväänsä. Kertoivat kai myös alueesta lisäinfoa, mutta valitettavasti tässä vaiheessa meni liian vaikeaksi espanjaksi meille.
Eräänä iltana kävimme katsomassa huikean valo- ja vesishown, Circuito Magico del Agua, Parque de la Reservan suihkulähdepuistossa. Tämä suihkulähdepuisto löytyy muuten myös Guinnessin Ennätystenkirjasta. Show on todella hienosti toteutettu - upeaa valon ja veden käsittelyä!
Kaupungin sisällä liikuimme paikasta toiseen joko jalan tai busseilla. Busseilla ajeleminen on halpa ja hauska tapa tutustua kaupunkiin. Bussireiteissä oli aluksi melkoinen opetteleminen, mutta kyllä me aina pääsimme sinne minne olimme menossakin. Busseina toimii tavalliset bussit sekä pikkubussit, combit. Kyyti kustansi 1-2 solea eli 25-50 senttiä. Emme ole muuten eläissämme nähneet niin ruuhkaisia busseja, kuin missä pari kertaa Limassa matkustimme! Myös itse liikenne on Limassa melko kaoottista ja nopeatempoista.
Kävimme myös riippuliitelemässä kaupungin yllä. Kokemus oli aivan huikea! Jenni meinasi jänistää viime minuuteilla, mutta keräsi onneksi rohkeutensa ja voitti korkean paikan kammonsa. Me molemmat rakastuimme tuohon lentämisen tunteeseen - oli mahtavaa nähdä kaupunkia lintuperspektiivistä ja kokea olevansa tuulen vietävänä. Meno oli niin pehmeää. Riippuliidimme tandemina kokeneiden liitäjien kanssa. Lennon tarjosi Aeroxtreme Paragliding School, kesti reilut kymmenen minuuttia ja maksoi noin 60 euroa.
Limassa jäi erityisesti mieleen Barrancon kaunis kaupunginosa, ystävälliset ja auttavaiset kaupunkilaiset, täpötäydet bussit ja mmmm! niin maukkaat churro-munkit. Lima on kaupunkina täynnä charmia ja kauneutta, ja ihastuimme siihen niin paljon, että voipi olla, että meidät vielä löytää jonain päivänä kaupungista uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti