torstai 6. marraskuuta 2014

Los primeros días en Peru

Saavuimme Perun pääkaupunkiin Limaan 32 tunnin matkustamisen jälkeen. Lensimme Limaan Johannesburgin ja Sao Paolon kautta. Meitä hieman jännitti etukäteen vaihto Sao Paolossa, sillä vaihtoaikaa oli varattuna ruhtinaalliset 45 minuuttia. Että vaikka ehtisimme itse koneeseen, niin matkatavaramme eivät välttämättä ehtisi mukaamme. Mutta taas olivat matkailujumalat meille armollisia - lentomme Johannesburgista saapui Sao Paoloon tunnin etuajassa, kun taas lentomme Sao Paolosta Limaan oli myöhässä puolisen tuntia. Pääsimme siis kapsäkkeinemme Limaan aivan aikataulujen mukaisesti. Hostelliltamme oli luvattu kyyti lentokentältä majapaikkaan, mutta koska kentällä ei näkynyt hakijaa, nappasimme kyydiksemme virallisen taksin. Lentokentältä virallisia takseja saa joko kentällä sijaitsevilta ständeiltä, joihin taksi maksetaan etukäteen tai sitten suoraan kuskeilta, jotka yleensä tunnistaa kaulassa riippuvista taksiluvista. Takuuta siitä, ovatko kaikki kaulassa riippuvat taksiluvat aitoja, ei ole. Perussa on hurjasti tarjontaa takseista, joista iso osa on kuitenkin pimeitä takseja. Olimme saaneet etukäteen hyviä Perua koskevia vinkkejä työkaveriltani - kiitos, Saija! - joten tiesimme napata virallisen, joskin inasen kalliimman, taksin kentältä. Taksimatkustaminen on Perussa halpaa, ainoastaan Limassa lentokenttäkyydit keskustaan ovat tyyriimpiä maksaen tällä hetkellä noin 50 solea per kyyti.

Lepäilimme Limassa matka- ja aikaeroväsymystä pois pari päivää, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Inkojen maille Andien vuoristoon. Limasta lensimme Cuscoon. Lensimme paikallisella Star Peru -lentoyhtiöllä. Liput sai vaivattomasti netistä ja edestakaisesta lentomatkastamme Limasta Cuscoon ja takaisin maksoimme 200€ per henkilö. Ostimme liput jo Tansaniasta käsin, vasta myöhemmin luimme, että lentoja saa netistä halvemmalla, jos ne ostaa perulaisen ip-osoitteen kautta. Eli jaoimme tietämättömyyttämme matkakassastamme euroja vähän liian hövelisti tässä kohtaa. Ja tämä linja rahan suhteen näytti valitettavasti jatkuvan.

Olimme kuulleet, että jos viitsii nähdä hieman vaivaa ja kävellä Cuscon lentokentältä muutaman satametriä ulos ja autotielle päin, voi saada taksin paljon halvemmalla kuin heti kentältä. Olimme kuitenkin laiskoja, ja pikkuisen typeriä, ja otimme taksin ensimmäiseltä tyrkyttäjältä, joka eteemme sattui. Tämä oli ensimmäinen virhe, sillä maksoimme tästä kyydistä reilusti liikaa. Kyyti lentokentältä keskustaan maksaa virallisella taksilla 10 solea, me maksoimme kyydistämme 40 solea. Saimme kyydin aikana muutenkin täyden turistikohtelun, sillä taksiimme hyppäsi matkan alkupäässä, ja selvästi etukäteen sovitusti, tyyppi, joka osoittautui paikalliseksi yhden miehen matkatoimistoksi. Tässä kohtaa olimme jo tehneet kaksi virhettä, sillä joka paikassa nimenomaan varoitellaan siitä, ettei taksiin saa missään nimessä nousta tuntemattomia henkilöitä. 

Kymmenen minuutin matkan aikana tämä yhden hengen matkatoimisto ehti kaupata kaikki mahdolliset turistikierrokset Machupicchun vaelluksesta lähitienoon päiväretkiin. Näistä yhden hengen matkatoimistoistakin varoitellaan jokaisessa matkaoppaassa ja keskustelupalstalla, mutta arvatkaapa mitä? Mepä teimme vielä kolmannen virheen ja päätimme ostaa tältä lipevältä miekkoselta liput Sacred Valley- päiväretkelle sekä pääsyliput Machupicchulle. Laitetaan tämän virheen syyksi sitten vaikka tilapäinen mielenhäiriö, laiskuus ja tyhmyys. Ehdottomasti emme suosittele tätä tapaa kenellekään, sillä huijareita on paljon liikkeellä, erityisesti turistipaikoissa. Luokittelemme itsemme melko kokeneiksi matkailijoiksi, ja ihmetyttää näin jälkikäteen miksi otimme tuollaisen riskin sekä maksoimme palvelusta turhaan. Saimme ukolta hyvää palvelua ja kierrokset sekä pääsyliput hoituivat sovitusti, mutta laskeskelimme, että maksoimme "palvelumaksua" noin 50 dollarin edestä. Ja mitään takuuta meillä ei etukäteen ollut lipuistamme. Ukko olisi ihan hyvin voinut haihtua ja me olisimme jääneet itkemään rahojemme perään.


Cusco oli matkaetapeistamme ensimmäinen varsinainen "turistirysä". Massaturismi hypähti silmille heti lentokentällä. Vaikka tiesimme matkustavamme yhteen maailman suosituimmista matkakohteista, oli turismitulva silti yllätys. Eikä kovin positiivisella tavalla. Kaupunki oli pullollaan turisteja ja joka puolella kaupattiin turistikamaa ja erilaisia kierroksia ja palveluksia. Kaduilla oli jos jonkinlaista tyrkyttäjää, sisäänheittäjää ja kauppaajaa. Tuntui että paikan aitous oli jäänyt täysin turismin jalkoihin. Koemme molemmat olomme mukavammaksi vähemmän suosituilla matkailualueilla ja aluksi tämä turismihypetys ahdisti. Toisaalta, Cuscon kaupunki on itsessään todella kaunis ja pullollaan historiaa. Piti vain sulkea silmänsä tältä turismihypetykseltä ja lähteä kauemmas turistikeskuksesta. 






Cusco sijaitsee noin 3 400 metrin korkeudessa. Kahtena ensimmäisenä vuorokautena Cuscossa koimme molemmat vuoristotaudin oireita. Olimme lukeneet, että oireet tuntuvat siltä kuin olisi kännissä ja krapulassa samaan aikaan. Tätä oli jotenkin vaikea kuvitella etukäteen, mutta kuvaus osui aivan nappiin - juuri sellaiselta olo tuntui. Päässä jomotti, hengittäminen oli ajoittain pinnallista ja hankalaa, käveleminen ja erityisesti portaiden kapuaminen vei mehut täysin ja pelkäsimme saavamme sydänkohtauksen useamman kerran. Sanat ja ajatukset harhailivat ja menivät sekaisin ja välillä hihitytti. Ruokaa ei tehnyt oikein mieli ja suu oli koko ajan rutikuiva. Vuoristotaudin oireisiin suositellaan paikallista helpotusta eli kokalehtiä. Niitä myydään mm. teen ja karkkien muodossa. Ja ei, kokalehdillä ei ole minkään näköistä päihdyttävää tai huumaavaa vaikutusta. Vaikka kokaiinia valmistetaankin samasta kasvista, saadaan huumetta aikaiseksi vasta pitkällisten kemiallisten prosessien ja sekoitusten jälkeen. En tiedä oliko kokalehdistä oikeasti apua, vai vain plasebo- apua, mutta jotain apua niistä tuntui vuoristotaudin oireisiin olevan.






Cuscossa koimme matkamme aikana vuoristotaudin lisäksi myös ensimmäisen kerran matkaväsymystä ja lievää koti-ikävää. Ensimmäiseksi tuli ikävä sitä että saa kulkea rauhassa kaduilla. Ihan omana itsenään, ei turistina. Sitten iski ikävä kotia - matkalaukkuelämä ja ainainen sängynvaihto väsytti. Väsytti myös se ettei hotelleissa ja hostelleissa voi oleilla kuin kotonaan. Ärsytti olla turisti. 


Samaan syssyyn kävi ilmi, että jossain vaiheessa lompakkooni oli eksynyt väärennettyä rahaa. Aluksi näytti siltä, että lompakostani löytyy neljä 100 solen väärennettyä seteliä. Onneksi kävi ilmi, että väärennöksiä on vain yksi. Väärennös oli eksynyt lompakkooni limalaisen ostoskeskuksen pankkiautomaatista. Opimme tästä, että ihan sama mistä rahaa saa, pitää se osata tarkastaa väärennöksen varalta. Perussa liikkuu hurjan paljon väärennettyä rahaa - joidenkin lähteiden mukaan Perussa väärennetään rahaa eniten maailmassa.


Lisäksi tänä alakulon päivänä saimme tiedon lentojemme aikataulumuutoksista, jotka pilasivat alkuperäiset matkasuunnitelmamme. Olimme aikoja sitten luopuneet ajatuksesta vaeltaa neljä päivää Machupicchulle, ja korvanneet sen vaelluksella Huarazin vuoristoseudulla. Vaellus Huarazissa olikin jo alustavasti lyöty lukkoon, mutta uusien aikataulutusten vuoksi meillä ei ollutkaan aikaa lähteä Huaraziin. Tuo harmitti todella paljon ja oli tuona päivänä viimeinen tippa kaiken muun kyllästymisen keskellä. Hetken ajan kaikki glamour matkailusta katosi ja reissaaminen tuntui ihan tyhmältä. Oloja kesti onneksi vain vajaan vuorokauden ja parit kyyneleet tirautettua olo tuntui paremmalta. Mielialaa kohensi ja ajatuksia selvensi myös keskustelu erään vanhemman saksalaisherrasmiehen kanssa. Herra piti hotellimme vieressä kotoisaa ruokaravintolaa ja hänen näkemyksensä ja kokemuksensa reissaamisesta tulivat puheeksi juuri oikeaan aikaan.

Peru on tuntunut tähän mennessä, tuota pientä alakulon hetkeä lukuun ottamatta, todella ihanalta maalta. Limassa tuntuu kuin olisi kotonaan. Perulaiset ovat todella ystävällisiä ja välittömiä ihmisiä ja yleinen ilmapiiri tuntuu hyvältä. Osaamme espanjasta vain alkeet ja jännitimme miten pystymme kommunikoimaan matkamme aikana. Tämä oli aivan turha huoli. Useammat puhuvat aivan loistavaa englantia, ja myös alkeellisella espanjalla pärjää loistavasti. Ja jos yhteistä sanallista kieltä ei löydy, niin myös elekielellä olemme saaneet itsemme hyvin ymmärretyksi. Olemme tunteneet itsemme todella tervetulleiksi Peruun.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti