Limasta lensimme Bogotáan viettämään toista kaupunkiviikkoamme. Liman lentokentällä pääsimme todistamaan erään, luultavasti Perun maaseudulta kotoisin olevan, nuorisoporukan leikkimistä liukuportaissa. Voitteko kuvitella, että he olivat ensimmäistä kertaa elämässään liukuportaissa ja niiiiin innoissaan! Sitä pelonsekaisen ja hurmioituneen kikatuksen määrää. Hienoa todistaa tällaista uutuudenviehätystä, jota ei kovin usein kotimaassa näe.
Suomalaisena voi Kolumbiassa, kuten Perussakin, oleskella 90 päivää turistina ilman viisumia. Suomalaisella passilla on kyllä niin helppo matkustaa! Maahantulomuodollisuudet rajoittuvat useimmiten muutamaan kysymykseen: miksi olet täällä, miten kauan aiot viipyä ja missä aiot asua. Näihin kun osaat vastata, niin welcome! Ja tosiaan, maastapoistumisliput täytyy olla. Tähän olemme törmänneet niin Tansaniassa, Perussa kuin Kolumbiassa. Juttelimme erään yhdysvaltalaisen naisen kanssa, joka oli lentämässä Venezuelasta Kolumbiaan. Häntä ei päästetty lennolle, koska hänellä ei ollut Kolumbiasta paluulippua. Nainen joutui jäämään Venezuelaan, ostamaan uudet liput ja odottelemaan seuraavaa lähtöä. Pelkkää hermojen, ajan ja rahan tuhlausta.
Kolumbiasta on monella valitettavasti ennakko-oletuksena turvattomuus ja vaarallisuus. Ensimmäisenä asioina nousee mieleen huumekartellit, kidnappaukset, aseelliset kahnaukset, kahvi, jalkapallo ja Shakira. Meitäkin hieman mietitytti olisiko Bogotá tai Kolumbia ylipäätään turvallinen paikka kahdelle naismatkaajalle. Mutta no problemos! Onneksi voimme todeta osaltamme ennakko-oletukset vääriksi. Kolumbia on ihana matkailumaa ja Bogotássa emme kohdanneet kuin auttavaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Kukaan ei huijannut tai uhkaillut. Ja turistina oli helppo olla. Emme tosin tiedä mitä yöaikaan tapahtuu, sillä silloin me olimme visusti höyhensaarilla.
Lähes kahdeksan miljoonan asukkaan Bogotá on monien vastakohtien kaupunki, jossa kohtaavat vanha ja uusi, rikkaus ja köyhyys, historia ja nykyaika. Kaupunki on perustettu vuonna 1538. Bogotá sijaitsee 2,6 kilometrin korkeudessa ja jylhät vuoret kurkkivat kaupunkia usein pilviharsojen takaa. Kuuluisin kurkkivista kukkuloista on Monserrate. Monserraten huipulle pääsee funikulaarilla ja sieltä on hienot näkymät yli Bogotán.
Ja se sade! Bogotássa sataa keskimäärin joka toinen päivä, eli sateenvarjo kannattaa pakata mukaan. Meidän vierailumme aikana satoi jokaikinen päivä. Kaupunkilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Luokkaerot ihmisten välillä näkyvät kuitenkin selvästi. Kerjäläisiä ja asunnottomia näkyy kaduilla hyvin paljon. Kaduilla tallustellessa kannattaakin katsoa jalkoihinsa, ettei vahingossa tallaa jonkun onnettoman kadulla nukkujan päälle. Englannilla pärjää kaupungissa auttavasti, englannin, espanjan ja elekielen sekoituksella paremmin. Ainakin espanjan alkeet kannattaa osata päästäkseen paremmin sisälle maahan ja kulttuuriin.
Yövyimme Bogotán vanhassa kaupungissa, La Candelariassa, ensimmäiset neljä vuorokautta. Olimme vuokranneet Booking.comin kautta neljäksi vuorokaudeksi pikkuisen yksiön, joka oli loistavaa vaihtelua hostelli- tai hotelliasumiselle. Pääsimme ikäänkuin kotioloihin. Asunnossa oli hyvin varusteltu keittiökin, jossa pääsimme kokkailemaan kotiruokaa. Sillä myös ainaiseen ulkonasyömiseen kyllästyy!
La Candelaria on kuvauksellisen kaunis, täynnä Espanjan siirtomaavaltakauden arkkitehtuuria ja värikkäitä, kaksi- tai kolmikerroksisia, vuosisatoja vanhoja taloja sekä kapeita mukulakivikujia. Autot puikkelehtivat pikkukujilla kilpaa jalankulkijoiden kanssa. La Candelarian kadunvarret ovat täynnä värikästä graffitia ja seinille liimattuja paperisia maalauksia. Osa katutaiteesta on poliittisesti kantaaottavia, osa kopioita tunnettujen taiteilijoiden töistä. Kaduilla pyörii kaupustelijoita, vartijoita kuonokoppaisine koirineen, taiteilijoita, turisteja ja tietysti ihan tavallisia asukkaita.
Lähdimme heti saapumistamme seuraavana päivänä tutustumaan Bogotáan pyöräretken merkeissä. Retkiä järjestää mm. Bogotá Bike Tours, jota voimme lämpimästi suositella. Pyöräretki kesti reilut nelisen tuntia, jonka aikana kaupunkia näki melko laajasta perspektiivistä. Kierros alkaa Bogotán sydämestä, Plaza de Bolivarilta. Sukkuloimme historiallisten kohteiden, tunnettujen maamerkkien, hyvien ja ei-niin hyvien kaupunginosien väliä. Hedelmätorilla maistelimme paikallisia hedelmiä, jollaisista emme olleet aiemmin kuulleetkaan saati maistaneet. Ja joimme ehkä parhaimmat macchiatot ikinä pienen pienessä paikallisessa kahvivalmistamossa. Kuulimme oppaaltamme yhteiskunnallista, historiallista ja poliittista asiaa. Ajelimme osittain pyöräteillä, osittain kaaosmaisen liikenteen joukossa - eli silmä tarkkana sai olla koko ajan. Jenni meinasi päästä testaamaan kolumbialaista terveydenhuoltoa kaatuessaan pyörällään eräällä sillalla. Ei ollut kovin kaukana, etteikö hän lentänyt sillankaiteen yli moottoritielle. Onneksi oli onni onnettomuudessa, ja tästä eteenpäin Jennin katse tiessä eikä takin vetoketjussa.
Retkeltä jäi itselleni mieleen tutustuminen Kolumbian ainoaan valtion yliopistoon ja sen valtavaan kampukseen. Pienenä knoppitietoutena lukijoille, että Kolumbiassa on valtavasti korkeakouluja. Jo pelkästään Bogotássa on 16 korkeakoulua. Ja yli 100 kolmannen asteen opinahjoa! Bogotáa kutsutaankin tästä syystä Etelä-Amerikan Ateenaksi. Korkeakoulut ovat kuitenkin tätä yhtä lukuunottamatta yksityisiä, joten vain rahakkaimmilla on varaa korkeakoulutukseen. Mieleenpainuvin paikka retkellä oli kuitenkin Santa Fé:n ns. punainen alue. Prostituution harjoittaminen ja ostaminen on Kolumbiassa laillista ja tällä alueella se kukoistaa. Katselimme pala kurkussa miten naiset, ja myös naisiksi pukeutuneet miehet, notkuivat katujen seinustoilla pikkupikkupitseissään kärkkymässä asiakkaita. Osa naisista oli varmasti vielä lapsia. Ja suurin osa näytti niin alistuneilta. Miehiä kiersi yksin ja porukassa katselemassa tarjontaa. Tissibaarien sisäänheittäjät kärttivät potentiaalisia asiakkaita. Milloinkaan aikaisemmin ihmiskauppa ei ole ollut näin kasvoilla ja käsien ulottuvilla. Tuo näky sai meidät niin surulliseksi ja vihaiseksi.
Bogotássa kannattaa myös nauttia sen valtavasta kulttuuritarjonnasta, jota me nautimme mm. katutaiteen ja museoiden muodossa. Tutustuimme Kansallismuseoon, Botero-museoon ja siihen kuuluisimpaan: kultamuseoon. Kultamuseo eli Museo del Oro on täynnä kultaesineitä, joita on aikoinaan löydetty mm. Ciudad Perdidasta eli Lost Citystä. (Psst! Ciudad Perdidasta on tulossa ihan oma kirjoitus.) Museossa olevan kullan väitetään olevan arvoltaan yli 200 miljoonaa dollaria.
Botero-museo on huippu! Siellä tutustuimme kolumbialaisen taidemaalari Fernando Boteron naivistisiin ja huumorisävytteisiin maalauksiin.
La Candelariasta muutimme muutamaksi päiväksi Bogotán uuteen keskustaan, Chapineroon. Chapinerossa koimme matkamme ensimmäisen hostellifiaskon. Olimme varanneet huokeaan hintaan huoneen hostellista, joka oli saanut hyvät arvostelut. Hostelli osoittautui kuitenkin sellaiseksi bilemestaksi, jossa nukkumista harrastetaan päivällä ja yöllä sitten keskitytään metelöintiin. Hyvä tuuri meillä onkin ollut majapaikoissamme ennen tätä kokemusta. Ja tästäkin selvittiin buukkaamalla valvoessamme uusi sänky seuraaviksi öiksi. Se muuten kannattaa pitää mielessä, että arviointeihin ei kannata sokeasti luottaa - arviointi on aina subjektiivinen näkemys, emmekä me ole kaikesta samaa mieltä kaikkien kanssa.
Chapinero itsessään on hieman tylsä verrattuna La Candelariaan. Alue on uusi, rikkaan oloinen ja täynnä kauppoja ja ravintoloita. Mutta eipä siellä oikein sen kummempaa näkemistä tai kokemista ole. Satuimme olemaan Chapinerossa sunnuntaina, jolloin urheilevien kaupunkilaisten ylpeys, Ciclovia, oli auki. Sunnuntaisin klo 7.00 - 14.00 välisenä aikana osa autoteistä on suljettu autoilta ja sallittu vain pyöräilijöille, kävelijöille ja rullaluistelijoille. Pyörätietä on muutenkin kaupungissa yhteensä 300 kilometriä, mikä on enemmän kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan kaupungissa. Tällainen yhteinen urheilusunnuntai voisi olla toteuttamisen arvoinen myös Turussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti