perjantai 19. joulukuuta 2014

Ristiinrastiin Kolumbian pohjoisrannikolla: Cartagena, Santa Marta ja Taganga

Kolumbian pohjoisrannikko sijaitsee Karibianmerellä ja on hyvin suosittu matkailijoiden keskuudessa. Meidän matkareittimme kohteisiin rannikolla kuuluivat Cartagena des Indiasin ja Santa Martan kaupungit sekä Tagangan kalastajakylä. Näiden kolmen väliä on helppo matkustaa bussikyydillä - Cartagenan ja Santa Martan välin kuljimme MarSol -yhtiön pikkubussilla, jonka saa kätevästi tilattua useamman hostellin tai hotellin respasta. Bussi hakee matkustajat ja vie suoraan seuraavan majapaikan ovelle 15 euron hintaan. Tagangaan taas pääsee Santa Martasta ihan paikallisbussilla puolessa tunnissa ja vajaalla puolella eurolla.


Cartagena on upea kaupunki! Espanjalaiset perustivat Cartagenan satamakaupungin vuonna 1533. Se julistautui itsenäiseksi vuonna 1811. Tuntuuko muuten, että kirjoituksissamme ylistetään jokaisen vieraillun kaupungin kohdalla sen upeaa arkkitehtuuria, rikasta historiaa ja silmiähiveleviä näkyjä? Mutta kun emme ole vielä saaneet tarpeeksemme näistä upeista paikoista, joissa olemme saaneet käydä. Pakkohan näitä näkyjä on hehkuttaa! Ja myös Cartagena kuuluu tähän samaan kauniiden ja historiallisesti rikkaiden kastiin. Cartagenaan sijoittuu muuten myös kolumbialaisten ylpeyden, Nobel-kirjailija Gabriel Garzía Márguezin, kirjoittaman Rakkautta koleran aikaan -opuksen tapahtumat. 

Cartagenan sydän eli jyhkeiden muurien ympäröimä vanha kaupunki, el Centro, värikkäine rakennuksineen, jykevine kirkkoineen ja vilkkaine kujineen on Unescon perintökohde. El Centro on yksi maailman parhaiten säilyneistä siirtomaa-ajan rakennuskokonaisuuksista ja jaksoi viehättää meitä kauneudellaan ja ilmapiirillään päivästä toiseen. Sekä paikalliset että turistit kokoontuvat iltaisin aukioiden ruokakojuille syömään, juomaan ja viettämään aikaa. Tunnelma el Centrossa on kovin miellyttävä. 




















Kaupungin rannat olivat meille tosin hienoinen pettymys. Olemme käyneet niin upeilla rannoilla, että rima rantojen suhteen on hyvin korkealla. Cartagenan rannat sijaitsevat pääosin kaupungin uudella puolella, Bocagranden alueella, jota kutsutaan myös Uudeksi Miamiksi. Bocagranden alue koostuu pilvenpiirtäjistä, hotelleista, ravintoloista, kaupoista ja rantabulevardista. Jotenkin alue tuntuu kuitenkin hieman nukkavierulta, kuin halvalta Miami-kopiolta. Meno Bocagranden rannoilla on melkoista markkinameininkiä tyyliin "rahat turistilta veks". Rannalla pääsee köllöttelemään rantatuoleihin ja varjon alle - maksua vastaan tietenkin. Kauppoja voi tehdä suoraan löhötuolilta niin hieronnasta, ruoasta, juomasta kuin lukemattomasta tilpehöörävalikoimasta loputtomana jonona kulkevien ja yhteen ääneen huutavien  kaupustelijoiden kanssa. Bocagranden rannoille ei siis kannata mennä, jos halajaa rauhan ja yksinäisyyden tyyssijaan. Meri sen sijaan ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Aallokossa oli kiva leikkiä - aallot olivat itse asiassa parhaimmat tähän mennessä matkallamme koetuista tyrskyistä.




Useimmat Cartagenan ja Kolumbian pohjoisrannikon kävijöistä tekevät reissun Cartagenan edustalla sijaitseville saarille Isla Baruun tai Islas del Rosarioon tai vieläkin pidemmälle Tayronan kansallispuistoon. Me olimme tylsiä ja jätimme kaikki nämä vaihtoehdot käyttämättä, lähinnä ajan- ja rahanpuutteen vuoksi. Puolustelimme valintaamme vielä sillä, että paratiisirantoja olemme jo nähneet ja tulemme luultavasti vielä näkemään. 

Yövyimme Cartagenassa Getsemanin kaupunginosassa. Getsemani sijaitsee heti el Centron vieressä, muurien ulkopuolella. Hintaero muurien sisä- ja ulkopuolella sijaitsevien majapaikkojen välillä on melkoinen. Getsemanin majapaikat ovat reppureissaajien suosiossa ja sieltä löytyykin hurjasti hostelleita sekä laaja yöelämään suuntautunut tarjonta: baareja, yökerhoja, huumehia ja huoria. Me tietysti vilkkaina yökiitäjinä valitsimme majapaikkamme bilekatuna tunnetulta Media Lunalta. Majapaikkaa varatessamme emme tietenkään olleet koko Media Lunasta kuulleetkaan. Niin tylsiä kuitenkin nykyään olemme, ettemme käyneet kertaakaan katsastamassa yöelämän tarjontaa. Meistä on kai tullut vanhoja, väsyneitä ja erittäin tylsiä. Huokailimme vain iltaisin, että miten nuo jaksavat, tungimme korvatulpat korviin ja kömmimme onnellisina sänkyyn kymmenen maissa.


Santa Marta on yksi Kolumbian vanhimpia kaupunkeja, ja espanjalaiset valloittajat perustivat sinne aikoinaan ensimmäisen tukikohtansa Kolumbiassa. Santa Martan keskustassa on edelleen viehättävää pikkukylämäistä tunnelmaa. Ja niitä pittoreskejä rakennuksia ja kujia. Santa Marta toimi meille parin päivän levähdys- ja tankkauspaikkana ennen Lost City -vaellusta Ciudad Perdidaan. 





Teimme Santa Martasta retken pikkuruiseen Tagangan kalastakylään. Jo bussissa istuessamme meille mainostettiin erinäisiä Tagangasta lähteviä retkiä. Tarkoituksenamme oli hengailla Tagangan rannoilla, joten mikseipä samalla veneillyt erään myyjän mainostamalle upealle ja rauhalliselle Playa Granden biitsille, jonne pääsee vain jalan tai veneellä. Venekyyti ei paljon matkakassaa verottanut, mutta eipä se kovin paljon verottanut ajallisestikaan. Seilailtuamme kymmenisen minuuttia paljastui poukaman takaa pieni ja täyteen ahdettu rantakaistale. Olimme Playa Grandella, Isolla Rannalla. Noh, nautimme tuolla pikkurantsulla auringosta ja lämmöstä puoli päivää. Playa Grandella ei sentään ollut kaupustelijoita niin paljon kuin Bocagranden rannoilla. 

Tagangassa ei ole juuri muuta tekemistä kuin rantsuilua: päivisin löhöilyä ja rentoutumista ja auringon laskeuduttua rankkaa biletystä. Edes Tagangan kuuluisat rantabileet eivät kuitenkaan saaneet meidän bilejalkaa vipattamaan ja päädyimme siksi tutustumaan Tagangaan vain päiväretken verran.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti