Siem Reap tunnetaan lähinnä porttina Angkorin rauniokaupunkiin. Siem Reap itsessään on piskuinen, mutta nopeasti laajeneva kaupunki, joka palvelee hyvin Angkorissa vierailevia turisteja. Kaupungissa on mielestämme hyvä tunnelma, vaikkakin siellä törmää turisteihin ja myyjiin joka kulman takana. Eniten kaupunkia kuitenkin tuntuu kansoittavan jokaiselle Kaakkois-Aasiassa matkanneelle tutut tuktukit. Kyyditsijöitä on hurjasti ja "tuktuk?!?" -hokema kaikuu kaduilla yhtä katkeamattomana kuin liikenteen pörinä. Kambodžalaiset myyjät ovat astetta yritteliäämpiä kuin vaikkapa thaimaalaiset kollegansa - periksi ei todellakaan anneta. Itse olemme havainneet parhaimmaksi keinoksi tyrmätä tarjoukset hymyilemällä ja pudistamalla päätä. Tuppisuuna. Tämä tepsii. Suunsa jos aukaisee, alkaa vain kova väittely. Toinen ehdoton taito monessa Kaakkois-Aasian maassa on tinkiminen. Itse en edelleenkään pidä tinkimisestä. Mielestäni on paljon yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa, että hinta ilmoitetaan lähtökohtaisesti sinä hintana, jolla tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa. Vaan näinpä ei ajattele kambodžalainen, pitäähän jokaisen pienet hintaneuvottelut käydä. Tinkimisessä pitää tietää tavaran tai palvelun arvo sekä paikallinen tinkimiskulttuuri. Eikä myyjää saa loukata tuhahtelemalla tai kiukustumalla. Tai tarjoamalla olematonta maksua. Tai maksaa typeränä ensimmäiseksi ilmoitettua hintaa. Sen opimme, että Kambodžan toreilla tavaroiden hintaa pitäisi saada pois noin puolet ilmoitetusta. Onneksi Jenni osaa hoitaa tämän tinkimisrituaalin, niin voin itse keskittyä vain seuraamaan rituaalia vierestä.
Siem Reapissä itsessään ei ole kovin monta turistinähtävyyttä, mutta kaupungissa on kuitenkin kiva kierrellä katselemassa arkipäivän tohinaa, ihmisvilinää, pikkukujia ja kaupungin hulinaa ylipäänsä. Ranskalainen kolonialistinen arkkitehtuuri on näkyvissä monessa rakennuksessa, erityisesti vanhassa ranskalaiskaupunginosassa. Kaupunkia halkoo pikkuinen joki, joka jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan puoleen. Pubikadulla on ravintoloiden ja pubien keskittymä. Kivoja ravintoloita löytää myös pikkuisilta kujilta. Turistikrääsää voi shopata useammaltakin torilta. Kaupunki on sekoitus uutta ja vanhaa, köyhyyttä ja elintasonnousua. Katujen varsilla sulassa sovussa naapureina ovat loistohotelli ja lautamökki, upouusi supermarket ja torikärryt. Kerjääjiä ja myyjiä on laumoittain. Ja niitä tuktukeja ja skoottereita myös.
Kambodžalaiset vaikuttavat hyvin sympaattisilta. Erityisesti lapset ja nuoret ovat avoimia ja huutelevat helouta ulkomaalaisia nähdessään. Kambodžassa puhutaan myös jonkin verran, joskin vähenevässä määrin ranskaa, sillä maa on ollut aikoinaan Ranskan siirtomaavallan alainen. Tiedustelin eräältä nuorehkolta hotellityöntekijältä puhuuko hän mielummin englantia vai ranskaa. Vastaus oli ehdottomasti englantia, koska se on maailmankieli. En tiedä mitä mieltä ranskalaiset olisivat tästä, sillä heidän mielestään maailmankieli on kylläkin ranska. Huomasin myös, että kambodžalaiset puhuivat usein ranskalaisillekin englantia, joten päättelin englannin puhumisen olevan parempi vaihtoehto ranskalle. Englannilla pärjää maassa, mutta useimmilla englanti on sen verran heikkotasoista, ettei arkijutustelua syvempiä keskusteluja kannata viritellä.
Angkor oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki 800-luvulta 1400-luvulle. Khmerien valtakunta oli mahtava ja vauras kuningaskunta, jota aasialaiset naapurikansat kadehtivat. Angkor oli kuninkaallinen rituaalikaupunki, jonka kuninkaat väittivät olevansa hinduperinteen mukaisia maailman keisareita ja pystyttivät itselleen sen kunniaksi temppeleitä. Alueella sijaitseekin yli tuhannen temppelin rauniot, joista yksi on Angkor Wat, maailman suurin uskonnollinen rakennus. Angkor on UNESCO:n maailmanperintökohde. Kaupungissa arvioidaan asuneen parhaimmillaan noin miljoona asukasta ja se oli esiteollisen maailman laajin kaupunki. Perimmäinen syy kaupungin autioitumiseen on edelleen mysteeri. Tällä hetkellä syyksi arvioidaan, ettei kaupungin kastelujärjestelmä kyennyt tuottamaan vettä suurelle asukasmäärälle. Angkor oli kasvanut liian isoksi selviytyäkseen hengissä ja sen asukkaat muuttivat sieltä Phnom Penhiin.
Angkorin alue on jaettu ns. pieneen ja suureen kierrokseen. Alueelle voi ostaa viikon, kolmen päivän tai päivän lippuja. Me ostimme päivälipun ja kolusimme Angkoria sen pienen kierroksen verran. Päivälipun voi ostaa jo edeltävänä päivänä klo 16.45, jolloin ehtii hyvin paikan päälle katselemaan auringonlaskun. Sitten muutaman tunnin nokoset, ylös klo 4.30 ja viideltä polkemaan takaisin, jotta näkee sen kuuluisan Angkor Watin auringonnousun. Auringonnousu oli kyllä hieno, mutta melko ruuhkainen. Ja jos halusi sen oikeaoppisen valokuvan Angkor Watin auringonnoususta, niin paikoista sai todellakin tapella. Ei ollut mielestäni sen arvoista ja itse katselinkin nousun temppelin oikealta puolelta, sieltä mistä kuvasta ei tule (mukamas) niin hieno, mutta jossa väkeä oli harvakseltaan. Monessa matkaoppaassa ja blogissa neuvotaan kädestä pitäen, miten hienoimman kuvan saa napsaistua ja miten se on se must-juttu Angkor Watilla. Itse kuitenkin koen, että kuvaa tärkeämpi on itse kokemus. Vaikka tästä kokemuksesta ei jäisi muistoksi oikeaoppisesti upea kuva, niin muisto siitä miten istuit nurmikolla valtavan temppelin pihalla katsomassa ensimmäisiä aamunkojoja ja säteitä, on tuhat kertaa upeampi kuin se, että menetät hermosi ja kiroilet satojen turistien tuuppiessa ja tunkiessa eteesi kameroineen.
Angkor Wat on majesteettinen. Se rakennettiin 1100-luvulla ja on Khmer-kulttuurin klassisen arkkitehtuurin huipentuma. Angkor Wat on Kambodžan symboli: se on kuvattu Kambodžan lippuun ja se on maan tärkein matkailukohde. Angkor Wat suunniteltiin esittämään Meru-vuorta, joka on hindulaisessa mytologiassa jumalten koti. Huoneista, terasseilta ja sisäpihoilla avautuu jatkuvasti yllättäviä, kerroksittaisia näkymiä toisiinsa. Myyttiset apsara-tanssijat katsovat vierailijoita seiniltä. Buddha-patsaiden eteen sytytetyt suitsukkeet palavat hämärässä. Temppelissä on myös innokkaita suitsukemyyjiä. Ellet halua maksaa muka-vapaaehtoista kymmenen dollarin lahjoitusta Buddhalle, niin ei kannata tarttua myyjän tarjoukseen parista suitsuketikusta ja buddhalaisen siunausrukouksen opettelemisesta. Tietysti temppelillä ja Angkorilla ylipäätään on muitakin innokkaita myyjiä. Eniten surettavat pienet lapset, jotka on opetettu tyrkyttämään samalla innokkuudella kuin vanhemmatkin.
Angkoria voi kierrellä taksilla, tuktukilla, mopolla tai pyörällä. Myös kuumailmapallolla voi katsastaa alueen. Me valitsimme meille jo kovin tutuksi käyneen pyöräilyn. Ihan jo hinnankin takia, mutta myös siksi että pyörällä omatoimisesti kierrellessä voi kulkea omaan tahtiin ja poiketa halutessaan sivupoluille. Pyörän vuokraus päiväksi onnistuu halvimmillaan dollarilla, kun tuktuk-kierrosta kaupiteltiin meille parinkymmenen dollarin hintaan. Kuumailmapallokierroksesta tuleekin jo maksaa useampi sata dollaria. Pyöräilimme aluetta noin kahdeksan tuntia ja kilometrejä kertyi lähes kolmekymmentä. Pyöräilyolosuhteet olivat saunamaiset ja vettä kului. Kaupunki ja sen temppelit ovat kyllä upeita! Välillä hieman syrjäisemmissä temppeleissä saimme olla aivan omassa rauhassa. Angkorista löytyi taas paikkoja, joissa tuntui olevan maagisuutta ja selittämätöntä rauhaa. Raunioilla istuskellessa sielu lepäsi ja mieli seesteytyi. Temppeleille ja alueelle kannattaa antaa aikaa, niitä ei kannata rynnätä läpi suoritusmeiningillä. Päivässä ehtii hyvin kiertää ns. pienemmän ympyrän, mutta jos haluaa tutustua alueeseen ja arkkitehtuuriin tarkemmin, kannattanee viettää alueella pidempi tovi.
Angkor Wat-temppelin lisäksi kiersimme mm. Bayonin ja Ta Phromin temppelit. Nämä kolme ovatkin Angkorin suosituimmat TOP 3. Bayonin rakennutti kuningas Jayavarma VII 1100-luvulla, ja temppelin torneista tuijottaa 216 lempeästi hymyilevää kasvoa. Tuolloinen kuningas omaksui mahayana-buddhalaisuuden ja teki siitä valtionuskonnon. Bayon rakennettiin siis buddhalaistemppeliksi ja temppelin 216 hymyilevää kasvoa kuvastavat Jayavarma VII bodhisattvana. Bodhisattva eli valaistumisolento tarkoittaa henkilöä, joka on sitoutunut "suuren polun" myötätuntoon ja harjoittaa kuutta "täydellisyyden hyvettä", jotka ovat anteliaisuus, eettisyys, kärsivällisyys, tarmokkuus, meditaatio ja viisaus saavuttaakseen buddhuuden. Mutta seuraava kunkku palautti valtakuntaan hindulaisuuden 1200-luvulla ja tämän myötä osaksi tuhosi buddhalaisia patsaita ja kuvia ja osaksi muunteli niitä hindulaisiksi.
Ta Prohm tunnetaan rohkean Lara Croftin ansiosta hänen pelastaessaan maailmaa 2000-luvulla. Tunnetuksi temppeliä teki aiemmin 80-luvulla myös Indiana Jones. Temppeli on alunperin rakennettu vuonna 1186 samaisen kuninkaan toimesta kuin Bayon. Jayavarma VII rakennutti Ta Prohmin äidilleen. Temppeli jäi sittemmin kuristajaviikunoiden ja silkkipuuvillapuiden valtaamaksi ja se on jätetty suurelta osin tähän tilaan myös restauroinnin aikana. Tällä hetkellä temppelin ovat vallanneet sadat kiinalaiset (ja muutamat muut vierailijat), jotka kuvauttavat itseään samassa spotissa kuin Lara Croft seikkaili. Temppelissä vaikuttaa elokuvaviitteitä enemmän luonnon mahtava voima. Näiden kuuluisuuksien lisäksi vierailimme muutamassa vähemmän tunnetussa ja vähemmän ruuhkaisassa temppelissä. Hengittelimme hiekkapölyä, hikoilimme kuin pienet siat ja ihastelimme alueella käsin havaittavaa historian havinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti