perjantai 13. helmikuuta 2015

Viisumi Kambodžaan, kiitos!

Seuraavana matkakohteenamme olisi Siem Reap Kambodžassa. Matkantekovälineenä bussi. Arvioitu matkustusaika kahdeksan tuntia. Hinta 750 bahtia eli noin 20 euroa. Kyydin tarjoana Transport Co. Ltd / Nattakan. Tämä bussifirma on tällä hetkellä ainoa, joka tarjoaa suoran yhteyden Siem Reapiin saakka. Suora yhteys tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ettei Thaimaan ja Kambodžan rajalla tarvitse vaihtaa toiseen bussiin. Lukuisia muitakin bussikyyditsijöitä on, mutta heidän kyydissä pääsee vain rajalle saakka. Bussimatkamme venyi lopulta vajaaseen kymmeneen tuntiin, sillä rajamuodollisuuksiin tuhraantui kolmisen tuntia etukäteen arvioidun tunnin sijaan. 

Odotimme innokkaina rajanylitystä, sillä olimme kuulleet ja lukeneet lukuisia, melko hurjiakin, tarinoita erilaisista rajalla tehdyistä huijauksista. Suosituimpia ovat ennen varsinaista virallista viisumipistettä bussiin tulevat "virkailijat", jotka lupaavat hoitaa viisumiasiat kuntoon puolestasi nopeasti, tehokkaasti  ja tietysti ilman jonottamista. Tai kertovat, ettei rajalta saa viisumia, vaan vain heiltä ostetun viisumin sekä e-viisumin haltijat pääsevät ylittämään rajan. Viisumin hinta näiltä "virkailijoilta" hankittuna on tietysti lähes kaksinkertainen viralliseen hintaan nähden. Mutta kyllä heiltä siis ihan aidon ja käypän viisumin saa. Luimme jostain myös, että jotkut oli jopa ohjattu virallisen näköiseen viisumivirastoon, joka sekin oli paljastunut huijausvirastoksi. Lisäksi rajalla olisi kuulemma innokkaita rahanvaihtajia, jotka vaihtavat bahtit tai dollarit rieleiksi vaivatta, mutta huippukorkeaa palkkiota vastaan. Heidän mukaansa Kambodžassa ei olisi ollenkaan ottomaatteja eikä rahanvaihtopisteitä. Eikä dollarit kävisi valuuttana. Kambodžassahan siis käytetään Usan dollareita rielin rinnakkaisvaluuttana. Eli taalat ovat siellä hyvin käypää valuuttaa. 

Olimme siis valmistautuneet rajan ylitykseen lukemalla kaikki tiedossa olevat temput ja vinkit - meitähän ei huijattaisi! Olimme myös innokkaina varustautuneet dokumentoimaan nämä huijausyritykset, jotta saisimme blogiimme mehevää luettavaa. 




Olimme siis suoraan sanottuna pettyneitä, kun emme joutuneet huijausyritysten uhreiksi ollenkaan. Tai lähes ollenkaan. Ennen rajaa bussifirmamme edustaja kiersi bussissa jakaen viisumihakemuksia ja lupasi heidän hoitavan muodollisuudet 1300 bahtin hintaan. Me tietysti pysyimme lujina ja kieltäydyimme selittäen hoitavamme muodollisuudet omin avuin. Edustaja ei ruvennut edes kinaamaan kanssamme, varmisti vain sitten heidän odottelevan meitä bussissa Kambodžan puolella. 

Rajalla toimitaan siis seuraavasti: bussi jättää matkustajat Thaimaan puolelle, jossa passiin hankitaan maastapoistumisleima. Tämän jälkeen ne, joilla ei vielä ole viisumia, siirtyvät viisumijonoon erilliseen viisumivirastoon. Täällä viisumivirastossa tiesimme virkailijoiden nappaavan jokaiselta turistilta sadan bahtin (eli vajaan kolmen euron) lahjusrahan, joka ilmoitettiin toimistokuluiksi. Itse viisumi maksaa 30 Usan dollaria. Tietysti olimme etukäteen päättäneet olla maksamatta tätä satasen lisämaksua. Sitä ei ole siis pakko maksaa, vaikka virkailijat niin väittävät. Kun ilmoitat heille, ettet maksa tätä kyseistä summaa, muuttuu virkailijoiden käytös hyvin ynseäksi ja saat kuulla, miten viisumisi tullaan hylkäämään. Tosiasiassa käytäntö menee niin, että viisumisi kyllä käsitellään, mutta vasta sen jälkeen, kun kaikkien "toimistokulut" maksavien asiakkaiden viisumit ovat käsitelty. Riippuu siis ihan viisumihakijoiden määrästä miten pitkään joudut odottelemaan. Me annoimme periksi heti nähtyämme väenpaljouden. Se siitä mielenlujuudesta. Ajattelimme toisaalta myös kanssamatkustajiamme. Monihan bussissa oli siis kaukaa viisas ja oli ostanut e-viisumin, jolloin tätä koko viisumihömpötystä ei tarvitse rajalla käydä läpi. E-viisumi maksaa tällä hetkellä 37 dollaria, joten yhtään halvemmaksi se ei tule kuin rajalta hankittu viisumi "toimistokuluineen". Maksoimme siis viisumeistamme yhteensä 1200 bahtia per viisumi eli säästimme 100 bahtia, kun emme ottaneet bussifirman edustajan tarjousta vastaan. Luultavasti ottaisimme tuon tarjouksen seuraavalla kerralla, ja jonottamisen sijaan menisimme drinksuille rajakaupunki Poipetin Kasinolle, jossa bussimme meitä odotteli.




Näiden kahden kahden jonotuksen jälkeen oli vuorossa vielä yksi virasto sekä jono - Kambodžan puolella piti vielä käydä täyttämässä maahantulokortti sekä hakemassa passiin maahantuloleima. Tämä viimeinen jono oli jonoista tuskaisin, ja vietimme hikisissä ja tuskaisen hitaissa tunnelmissa reilun tunnin. Mietimme vain, että miksi nämä viisumi- ja maahantulovirastot oli pitänyt eriyttää ja tehdä turistille asiat mahdollisimman hankalaksi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Viisumit passissa, paperit kunnossa ja bussinnokka kohti lopullista päämäärämme Siem Reapia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti