Kambodžassa joutuu kohtaamaan silmästä silmään katulasten karun elämän. Erityisesti Phnom Penhissä katulapsia näkyy valitettavan runsaasti. Kambodžan liki 15 miljoonasta asukkaasta miltei puolet ovat alle 18-vuotiaita ja reilu kolmannes elää köyhyydessä. YK:n lastenrahasto Unicef arvioi, että Phnom Penhin kaduilla elää ja työskentelee jopa 20 000 lasta. Työskentely on yleensä kerjäämistä, varastamista sekä huumeiden tai itsensä myymistä.
Iso osa katulapsista tulee perheistä, jotka eivät pysty huolehtimaan heistä. Osa on orpoja ja osa maakunnan kodeistaan kaupunkiin karanneita, koska heidän vanhempansa pakottavat heidät tekemään jopa kaksikymmentuntisia työpäiviä, jotta perhe saa rahaa. Jos lapsi ei pysty tienaamaan riittävästi, saattaa hän joutua vanhempiensa pahoinpitelemäksi tai hänet saatetaan jopa myydä pois. Myydä seuraavalle hyväksikäyttäjälle.
On selvää, että nämä lapset ovat täysin särkyneitä ja että he tekevät mitä tahansa päästääkseen pois todellisuudesta. Esimerkiksi huumeiden avulla. Luin eräästä artikkelista, että lapset koukutetaan valitettavan usein gammaan, heroiiniin tai liimaan. Näin diilereillä on täysi kontrolli lasten elämästä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan noin 70 % Kambodžan katulapsista käyttää jonkinlaisia päihteitä, joista yleisin on liiman imppaaminen. Tyttölapset myydään usein bordelleihin. Erään lukemani artikkelin mukaan 6-vuotiaan neitsyttytön katuarvo Phnom Penhin kaduilla on 300 dollaria. Miettikää!
Phnom Penhissä toimii Friends-niminen ravintola, jota pyörittää organisaatio nimeltä Mith Samlanh. Mith Samlanh on taloudellisesti ja poliittisesti riippumaton yksityinen avustusjärjestö, jonka perustivat Sebastien Marot, Barbara Adams ja Mark Turgesen kymmenisen vuotta sitten. He järkyttyivät Phnom Penhin katulasten surkeista oloista ja päättivät toimia. Mith Samlanh taistelee lasten oikeuksien puolesta tarjoamalla muun muassa turvallisen elinympäristön, ravintoa, terveydenhuoltoa ja koulutusta. Järjestö auttaa päivittäin noin 1800 lasta.
Järjestöllä on Phnom Penhissä kaksi ravintolakoulua; Romdeng ja Friends. Katulasten koulutuksen ohella niiden tarkoitus on vaalia Kambodžan valtaväestön, khmerien, ruokaperinteitä. Ravintolakoulussa on mahdollisuus kouluttautua ravintola-alan ammattilaiseksi ja valmistuttua nuorilla on mahdollisuus päästä työskentelemään organisaation omistamissa ravintoloissa. Kävimme Phnom Penhin Friends-ravintolassa lounaalla ja ei voi kuin todeta, että maukasta oli. Ja henkilökunta mukavaa. Sana paikasta oli selvästi myös kiirinyt monen korvaan, sillä paikka oli täynnä ulkomaalaisia syöjiä. Hyvä niin! Ravintolan sekä ravintolan vieressä sijaitsevan lahjaputiikin tuotot menevät suoraan Friends-katulapsiprojekteihin.
Järjestö jakaa tietoutta katulapsista ja keinoista, joilla lapsia voi auttaa. Think Child Safe-järjestö on koonnut matkailijoille seitsemän vinkkiä pohdittavaksi ja noudatettavaksi matkustaessa maissa, joissa katulapsia on. Katulasten kohtalo aiheuttaa varmasti meistä useimmalle myötätuntoryöpyn ja kovan halun auttaa. Kun itse näimme pienen, ehkä 3-vuotiaan likaisen tytön tonkimasta roskakasasta jotain syötävää, oli ensimmäinen ja vaistomainen ajatus ostaa lapselle jotain kunnon syötävää. Ja viedä hänet pesulle. Ja antaa pehmoinen sänky nukuttavaksi. Monella on myös vilpitön halu tutustua tarkemmin katulasten elinoloihin ja elämään. Tämä ei Think Child Safe-järjestön mukaan olekaan välttämättä hyvä juttu. Syystä, että esimerkiksi slummeihin ja orpokoteihin tehdään jo nyt matkanjärjestäjien järjestämiä turistikierroksia ja tämä huonontaa lapsen tilannetta entisestään. Hänestä tulee turistinähtävyys. Turisti säälii lasta ja antaa hänelle rahaa, ruokaa tai vaatteita. Näin lapsi on jo turistinähtävyys sekä tienaaja. Ja näin hänen mahdollisuutensa irroittautua tästä roolista ja koulunkäymiseen vähenevät edelleen. Tästä samaisesta syystä kaduilla kerjääville lapsille ei tulisi antaa rahaa suoraan, vaan auttaminen tulisi hoitaa järjestöjen kautta. Jos matkailija näkee katulasten hyväksikäyttöä, löytyy Think Child Safe-järjestön sivuilta ohjeet ja yhteystiedot tilanteen käsittelemiseksi. Think Child Safe-järjestön sivuihin kannattaa jokaisen matkailijan tutustua.
Pohdimme välillä itsekin onko eettisesti ja moraalisesti oikein napsia lapsista valokuvia. Niitä on tässäkin blogitekstissä. Tietyllä tavalla syyllistymme näin itsekin pitämään lapsia turistinähtävyytenä. Kuvamme on kuitenkin napsaistu aina niin, ettei lapsi ole siitä tietoinen. Tietysti tässäkin voi pohtia onko sekään oikein. Oli tai ei, on lasten tilanne Kambodžassa järkyttävä ja upeaa, että tilanteeseen on tarttunut Mith Samlanhin sekä Think Child Safen kaltaiset järjestöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti